vaarama

Suomi

Substantiivi

vaarama (10)

1. (murteellinen) vadelma

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑːrɑmɑ/

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vaarama	vaaramat
genetiivi	vaaraman	vaaramien (vaaramain)
partitiivi	vaaramaa	vaaramia
akkusatiivi	vaarama; vaaraman	vaaramat
sisäpaikallissijat
inessiivi	vaaramassa	vaaramissa
elatiivi	vaaramasta	vaaramista
illatiivi	vaaramaan	vaaramiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vaaramalla	vaaramilla
ablatiivi	vaaramalta	vaaramilta
allatiivi	vaaramalle	vaaramille
muut sijamuodot
essiivi	vaaramana	vaaramina
translatiivi	vaaramaksi	vaaramiksi
abessiivi	vaaramatta	vaaramitta
instruktiivi	–	vaaramin
komitatiivi	–	vaaramine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vaarama-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-