vaarna

Suomi

Substantiivi

vaarna (9)

1. seinässä naulakkoa korvaava ulkoneva puutappi tai naula
2. liitostappi
3. Määritelmä puuttuu.

   iski vaarnan vampyyrin rintaan

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑːrnɑ/
• tavutus: vaar‧na

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vaarna	vaarnat
genetiivi	vaarnan	vaarnojen (vaarnain)
partitiivi	vaarnaa	vaarnoja
akkusatiivi	vaarna; vaarnan	vaarnat
sisäpaikallissijat
inessiivi	vaarnassa	vaarnoissa
elatiivi	vaarnasta	vaarnoista
illatiivi	vaarnaan	vaarnoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vaarnalla	vaarnoilla
ablatiivi	vaarnalta	vaarnoilta
allatiivi	vaarnalle	vaarnoille
muut sijamuodot
essiivi	vaarnana	vaarnoina
translatiivi	vaarnaksi	vaarnoiksi
abessiivi	vaarnatta	vaarnoitta
instruktiivi	–	vaarnoin
komitatiivi	–	vaarnoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vaarna-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• [1] ruotsin varnagel-sanasta

Käännökset

1. seinässä naulakkoa korvaava ulkoneva puutappi tai naula

ruotsi: knagg, nagel venäjä: гвоздь

viro: varn, nael, nagi

2. liitostappi

englanti: dowel ruotsi: dymling

venäjä: нагель m. viro: tapp, tüübel, naagel, salapulk

3. vampyyrifiktiossa

englanti: wooden stake

Liittyvät sanat

• vaarnas
• vaarnaaminen
• vaarnaus

Johdokset

• verbit: vaarnata

Yhdyssanat

hammasvaarna, kartiovaarna, pituusvaarna, poikkivaarna, putkivaarna, puuvaarna, salavaarna, telttavaarna, teräsvaarna, vaarnakaira, vaarnaliitos, vaarnapora, vaarnapultti, vaarnaruuvi, vaarnaruuvu

Aiheesta muualla

• vaarna Kielitoimiston sanakirjassa
• vaarna Suomen etymologisessa sanakirjassa