vahingonilo

Suomi

Substantiivi

vahingonilo (1) (ei monikkoa)

1. toiselle sattuneelle epäonnelle nauraminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑhiŋːonˌilo/
• tavutus: va‧hin‧gon‧i‧lo

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vahingonilo	vahingonilot
genetiivi	vahingonilon	vahingonilojen
partitiivi	vahingoniloa	vahingoniloja
akkusatiivi	vahingonilo; vahingonilon	vahingonilot
sisäpaikallissijat
inessiivi	vahingonilossa	vahingoniloissa
elatiivi	vahingonilosta	vahingoniloista
illatiivi	vahingoniloon	vahingoniloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vahingonilolla	vahingoniloilla
ablatiivi	vahingonilolta	vahingoniloilta
allatiivi	vahingonilolle	vahingoniloille
muut sijamuodot
essiivi	vahingonilona	vahingoniloina
translatiivi	vahingoniloksi	vahingoniloiksi
abessiivi	vahingonilotta	vahingoniloitta
instruktiivi	–	vahingoniloin
komitatiivi	–	vahingoniloine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vahingonilo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

yhdyssana osista vahinko (genetiivi) ja ilo; saksan kielen Schadenfreude, filosofi Arthur Schopenhauerin ihmisluonnon käsittelyssä

Käännökset

1. toiselle sattuneelle epäonnelle nauraminen

englanti: schadenfreude ruotsi: skadeglädje saksa: Schadenfreude f.

ukraina: злорадство n., зловтіха f. venäjä: злорадство n. viro: kahjurõõm

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: vahingoniloinen

Aiheesta muualla

• vahingonilo Kielitoimiston sanakirjassa