vaikertava

Suomi

Verbi

vaikertava

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä vaikertaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vaikertava	vaikertavat
genetiivi	vaikertavan	vaikertavien (vaikertavain)
partitiivi	vaikertavaa	vaikertavia
akkusatiivi	vaikertava; vaikertavan	vaikertavat
sisäpaikallissijat
inessiivi	vaikertavassa	vaikertavissa
elatiivi	vaikertavasta	vaikertavista
illatiivi	vaikertavaan	vaikertaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vaikertavalla	vaikertavilla
ablatiivi	vaikertavalta	vaikertavilta
allatiivi	vaikertavalle	vaikertaville
muut sijamuodot
essiivi	vaikertavana	vaikertavina
translatiivi	vaikertavaksi	vaikertaviksi
abessiivi	vaikertavatta	vaikertavitta
instruktiivi	–	vaikertavin
komitatiivi	–	vaikertavine
vartalot
vokaalivartalo	{{{vart.vok}}}
heikko vartalo	{{{vart.heik}}}
vahva vartalo	{{{vart.vah}}}
konsonantti- vartalo	{{{vart.kons}}}