vaikeus

Suomi

Substantiivi

vaikeus (40)

1. jonkin ominaisuus, että se on vaikea

   Sanaristikon vaikeus ottaa minua päähän.

2. (monikossa) fyysisestä seikasta, harjaantumattomuudesta, tiedonpuutteesta, taloudellisesta seikasta tms. seuraava hidaste tai este

   kohdata taloudellisia vaikeuksia

   joutua vaikeuksiin poliisin kanssa

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑi̯keus/ tai /ˈʋɑi̯keu̯s/
• tavutus: vai‧ke‧us / vai‧keus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vaikeus	vaikeudet
genetiivi	vaikeuden	vaikeuksien
partitiivi	vaikeutta	vaikeuksia
akkusatiivi	vaikeus; vaikeuden	vaikeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	vaikeudessa	vaikeuksissa
elatiivi	vaikeudesta	vaikeuksista
illatiivi	vaikeuteen	vaikeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vaikeudella	vaikeuksilla
ablatiivi	vaikeudelta	vaikeuksilta
allatiivi	vaikeudelle	vaikeuksille
muut sijamuodot
essiivi	vaikeutena	vaikeuksina
translatiivi	vaikeudeksi	vaikeuksiksi
abessiivi	vaikeudetta	vaikeuksitta
instruktiivi	–	vaikeuksin
komitatiivi	–	vaikeuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	vaikeude-
vahva vartalo	vaikeute-
konsonantti- vartalo	vaikeut-

Etymologia

• adjektiivi vaikea + johdin -us

Käännökset

1. jonkin ominaisuus, että se on vaikea

englanti: difficulty espanja: dificultad f. portugali: dificuldade f.

ranska: difficulté f. ruotsi: svårighet saksa: Schwierigkeit f.

Liittyvät sanat

• vaikea

Yhdyssanat

hengitysvaikeus, keskittymisvaikeus, kouluvaikeus, kurinpitovaikeus, liikkumisvaikeus, maksuvaikeus, nielemisvaikeus, oppimisvaikeus, painovaikeus, pitovaikeus, rahavaikeus, sopeutumisvaikeus, tulkintavaikeus, vaikeusaste, virtsaamisvaikeus

Aiheesta muualla

• vaikeus Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 459 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa