vaikeutus

Suomi

Substantiivi

vaikeutus (39)

1. vaikeuttaminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑi̯keu̯t̪us/ tai /ˈʋɑi̯keˌut̪us/
• tavutus: vai‧keu‧tus / vai‧ke‧u‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vaikeutus	vaikeutukset
genetiivi	vaikeutuksen	vaikeutusten vaikeutuksien
partitiivi	vaikeutusta	vaikeutuksia
akkusatiivi	vaikeutus; vaikeutuksen	vaikeutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	vaikeutuksessa	vaikeutuksissa
elatiivi	vaikeutuksesta	vaikeutuksista
illatiivi	vaikeutukseen	vaikeutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vaikeutuksella	vaikeutuksilla
ablatiivi	vaikeutukselta	vaikeutuksilta
allatiivi	vaikeutukselle	vaikeutuksille
muut sijamuodot
essiivi	vaikeutuksena	vaikeutuksina
translatiivi	vaikeutukseksi	vaikeutuksiksi
abessiivi	vaikeutuksetta	vaikeutuksitta
instruktiivi	–	vaikeutuksin
komitatiivi	–	vaikeutuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vaikeutukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	vaikeutus-

Etymologia

verbi vaikeuttaa (heikko vartalo vaikeuta- ) + johdin -us

Käännökset

1. vaikeuttaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

• vaikeutus Kielitoimiston sanakirjassa