vaino

Katso artikkeli Vaino Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

vaino (1)

1. (oikeustiede) jonkin ihmisryhmän perusoikeuksien tahallinen epääminen ryhmän tai yhteisön ominaisuuksien vuoksi

   juutalaisvaino, kristittyjen vainot

2. (arkikieltä) jonkun tai jonkin juridisten tai muiden oikeuksien jatkuva tahallinen loukkaaminen

   Pussiahman kanta vaarantui siihen kohdistetun vainon takia.

3. (vanhentunut) sota

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑi̯no/
• tavutus: vai‧no

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vaino	vainot
genetiivi	vainon	vainojen
partitiivi	vainoa	vainoja
akkusatiivi	vaino; vainon	vainot
sisäpaikallissijat
inessiivi	vainossa	vainoissa
elatiivi	vainosta	vainoista
illatiivi	vainoon	vainoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vainolla	vainoilla
ablatiivi	vainolta	vainoilta
allatiivi	vainolle	vainoille
muut sijamuodot
essiivi	vainona	vainoina
translatiivi	vainoksi	vainoiksi
abessiivi	vainotta	vainoitta
instruktiivi	–	vainoin
komitatiivi	–	vainoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vaino-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• sukua venäjän sanalle война, "sota"

Käännökset

1. jonkin ihmisryhmän perusoikeuksien tahallinen epääminen ryhmän tai yhteisön ominaisuuksien vuoksi

azeri: zülm englanti: persecution espanja: represión, persecución f. inarinsaame: váinu italia: persecuzione f. koltansaame: väinn portugali: perseguição f.

ranska: persécution f. romania: prigoană f., persecuţie ruotsi: förföljese turkki: zulüm unkari: üldözés, háború venäjä: преследование viro: vaen

Liittyvät sanat

Johdokset

• vainota
• vainolainen
• vainoaja
• vainoaminen

Yhdyssanat

juutalaisvaino, kerettiläisvaino, noitavaino, uskonvaino, vainoharha, vainohullu, vainovalkea

Aiheesta muualla

• vaino Kielitoimiston sanakirjassa