validoiminen

Suomi

Substantiivi

validoiminen (38)

1. teonnimi verbistä validoida

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	validoiminen	validoimiset
genetiivi	validoimisen	validoimisten validoimisien
partitiivi	validoimista	validoimisia
akkusatiivi	validoiminen; validoimisen	validoimiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	validoimisessa	validoimisissa
elatiivi	validoimisesta	validoimisista
illatiivi	validoimiseen	validoimisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	validoimisella	validoimisilla
ablatiivi	validoimiselta	validoimisilta
allatiivi	validoimiselle	validoimisille
muut sijamuodot
essiivi	validoimisena (validoimisna)	validoimisina
translatiivi	validoimiseksi	validoimisiksi
abessiivi	validoimisetta	validoimisitta
instruktiivi	–	validoimisin
komitatiivi	–	validoimisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	validoimise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	validoimis-

Etymologia

• verbi validoida (vartalo validoi- ) + johdin -minen