valistuminen

Suomi

Substantiivi

valistuminen (38)

1. teonnimi verbistä valistua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	valistuminen	valistumiset
genetiivi	valistumisen	valistumisten valistumisien
partitiivi	valistumista	valistumisia
akkusatiivi	valistuminen; valistumisen	valistumiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	valistumisessa	valistumisissa
elatiivi	valistumisesta	valistumisista
illatiivi	valistumiseen	valistumisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	valistumisella	valistumisilla
ablatiivi	valistumiselta	valistumisilta
allatiivi	valistumiselle	valistumisille
muut sijamuodot
essiivi	valistumisena (valistumisna)	valistumisina
translatiivi	valistumiseksi	valistumisiksi
abessiivi	valistumisetta	valistumisitta
instruktiivi	–	valistumisin
komitatiivi	–	valistumisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	valistumise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	valistumis-

Etymologia

• verbi valistua + johdin -minen