valotus

Katso artikkeli Valotus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

valotus (39)

1. valottaminen; sen toteutus

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑlot̪us/
• tavutus: va‧lo‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	valotus	valotukset
genetiivi	valotuksen	valotusten valotuksien
partitiivi	valotusta	valotuksia
akkusatiivi	valotus; valotuksen	valotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	valotuksessa	valotuksissa
elatiivi	valotuksesta	valotuksista
illatiivi	valotukseen	valotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	valotuksella	valotuksilla
ablatiivi	valotukselta	valotuksilta
allatiivi	valotukselle	valotuksille
muut sijamuodot
essiivi	valotuksena	valotuksina
translatiivi	valotukseksi	valotuksiksi
abessiivi	valotuksetta	valotuksitta
instruktiivi	–	valotuksin
komitatiivi	–	valotuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	valotukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	valotus-

Etymologia

verbi valottaa (heikko vartalo valota- ) + johdin -us

Käännökset

1. valottaminen; sen toteutus

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

aikavalotus, automaattivalotus, kaksoisvalotus, valotusaika, valotusarvo, valotusmittari, valotusvirhe, ylivalotus

Aiheesta muualla

• valotus Kielitoimiston sanakirjassa