valtikka

Suomi

Substantiivi

valtikka (14-A)

1. hallitsijan, tyypillisesti kuninkaan käyttämä valtaa symboloiva koristeellinen sauva

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑlt̪ikːɑ/
• tavutus: val‧tik‧ka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	valtikka	valtikat
genetiivi	valtikan	valtikoiden valtikoitten valtikkojen (valtikkain)
partitiivi	valtikkaa	valtikoita valtikkoja
akkusatiivi	valtikka; valtikan	valtikat
sisäpaikallissijat
inessiivi	valtikassa	valtikoissa
elatiivi	valtikasta	valtikoista
illatiivi	valtikkaan	valtikkoihin valtikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	valtikalla	valtikoilla
ablatiivi	valtikalta	valtikoilta
allatiivi	valtikalle	valtikoille
muut sijamuodot
essiivi	valtikkana	valtikkoina valtikoina
translatiivi	valtikaksi	valtikoiksi
abessiivi	valtikatta	valtikoitta
instruktiivi	–	valtikoin
komitatiivi	–	valtikoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	valtika-
vahva vartalo	valtikka-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. hallitsijan, tyypillisesti kuninkaan käyttämä valtaa symboloiva koristeellinen sauva

bosnia: žezlo n., skiptar englanti: sceptre espanja: cetro kroatia: žezlo n., skiptar latina: baculum puola: berło ranska: sceptre m. saksa: Zepter m.

serbia: žezlo, жезло n., skiptar, скиптар serbokroaatti: žezlo, жезло n., skiptar, скиптар slovakki: žezlo n. sloveeni: žezlo n. tšekki: žezlo n. unkari: jogar venäjä: скипетр

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

lemmenvaltikka, naisvaltikka

Aiheesta muualla

• valtikka Kielitoimiston sanakirjassa