valvoja

Suomi

Substantiivi

valvoja (10)

1. henkilö, joka valvoo että asiat menevät hyvin

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑlʋojɑ/
• tavutus: val‧vo‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	valvoja	valvojat
genetiivi	valvojan	valvojien (valvojain)
partitiivi	valvojaa	valvojia
akkusatiivi	valvoja; valvojan	valvojat
sisäpaikallissijat
inessiivi	valvojassa	valvojissa
elatiivi	valvojasta	valvojista
illatiivi	valvojaan	valvojiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	valvojalla	valvojilla
ablatiivi	valvojalta	valvojilta
allatiivi	valvojalle	valvojille
muut sijamuodot
essiivi	valvojana	valvojina
translatiivi	valvojaksi	valvojiksi
abessiivi	valvojatta	valvojitta
instruktiivi	–	valvojin
komitatiivi	–	valvojine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	valvoja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi valvoa + johdin -ja

Käännökset

1. henkilö, joka valvoo että asiat menevät hyvin

englanti: guardian, supervisor espanja: monitor ranska: pion

unkari: felügyelő viro: valvur

Liittyvät sanat

• valvonta

Yhdyssanat

• aulavalvoja
• edunvalvoja
• liikenteenvalvoja
• luokanvalvoja
• työnvalvoja
• välkkävalvoja
• yövalvoja

Aiheesta muualla

• valvoja Kielitoimiston sanakirjassa