vanheta

Suomi

Verbi

vanheta (72) (taivutus[luo])

1. tulla vanhaksi, ikääntyä

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑnhet̪ɑˣ/
• tavutus: van‧he‧ta

Etymologia

• adjektiivi vanha (vartalo vanha- → vanhe- + pääte -ta (:-ne-))

Käännökset

1. tulla vanhaksi, ikääntyä

englanti: get old, grow old espanja: envejecer

portugali: envelhecer ranska: vieillir

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: vanheneminen
• verbit: vanhentaa

Aiheesta muualla

• vanheta Kielitoimiston sanakirjassa