vanha
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Adjektiivi
vanha (9) (komparatiivi vanhempi, superlatiivi vanhin) (taivutus[luo])
- korkeaikäinen, kauan elänyt, iältään suuri
- Isäni on jo hyvin vanha, äitiä paljon vanhempi, melkein jo vanhus.
- pitkään olemassa tai käytössä ollut
- Pekka ajaa vanhalla autonromulla.
- Matin vanha auto on museorekisterissä.
- aiempi, entinen
- Vanha asunto meni vaihdossa.
- pitkäaikainen, kauan jossain asemassa ollut
- Tässä on vanha kaverini Tauno
- ikäinen
- Kuuden vanhana menin uimakouluun.
Ääntäminen
- IPA: /ˈʋɑnhɑ/
- tavutus: van‧ha
Käännökset
1. korkeaikäinen
|
|
3. entinen
|
4. pitkäaikainen
|
5. ikäinen
|
Ks. ikäinen |
Liittyvät sanat
Vastakohdat
Johdokset
- adjektiivit: vanhahtava, vanhennettu, vanhennut, vanhentunut, vanhoillinen
- adverbit: vanhemmiten
- substantiivit: vanhemmat, vanhennus, vanhentuminen, vanhus, vanhuus
- verbit: vanhentaa, vanhentua, vanheta
Yhdyssanat
ikivanha, kylänvanhin, pikkuvanha, uusvanha, vanhaemäntä, vanhainkoti, vanhaisäntä, vanhakaupunki, vanhapiika, vanhapoika, vanhojenpäivä
Sanaliitot
Substantiivi
vanha (9)
- kokemuksiltaan tai iältään vanha henkilö
- Kyllä vanha tietää ja osaa.
Taivutus
Etymologia
- adjektiivista vanha
Käännökset
Liittyvät sanat
Aiheesta muualla
Remove ads
Karjala
Adjektiivi
vanha
Aiheesta muualla
- vanha Karjalan kielen verkkosanakirjassa
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads