vantti

Suomi

Substantiivi

vantti (5)

1. (merenkulku) laivoissa ja purjeveneissä mastoja sivusuunnassa tukeva, laitaan kiinnittyvä tukivaijeri

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑnt̪ːi/
• tavutus: vant‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vantti	vantit
genetiivi	vantin	vanttien (vanttein)
partitiivi	vanttia	vantteja
akkusatiivi	vantti; vantin	vantit
sisäpaikallissijat
inessiivi	vantissa	vanteissa
elatiivi	vantista	vanteista
illatiivi	vanttiin	vantteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vantilla	vanteilla
ablatiivi	vantilta	vanteilta
allatiivi	vantille	vanteille
muut sijamuodot
essiivi	vanttina	vantteina
translatiivi	vantiksi	vanteiksi
abessiivi	vantitta	vanteitta
instruktiivi	–	vantein
komitatiivi	–	vantteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	vanti-
vahva vartalo	vantti-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. laivoissa ja purjeveneissä mastoja sivusuunnassa tukeva, laitaan kiinnittyvä tukivaijeri

ruotsi: vant

Liittyvät sanat

• harus

Synonyymit

• sivuharus

Yhdyssanat

• vanttiruuvi

Aiheesta muualla

• vantti Kielitoimiston sanakirjassa