vanua

Suomi

Substantiivi

vanua

1. yksikön partitiivimuoto sanasta vanu

Verbi

vanua (52) (taivutus[luo])

1. (tekstiiliala) tiivistyä kuitujen takertuessa toisiinsa; myös takkuuntua.

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑnuɑˣ/
• tavutus: va‧nu‧a

Etymologia

• vanu + -a

Käännökset

1. tiivistyä kuitujen takertuessa toisiinsa; myös takkuuntua

englanti: felt ranska: se feutrer

viro: vanuda

Liittyvät sanat

• vanu

Synonyymit

• huopua

Johdokset

• substantiivit: vanuminen
• verbit: vanuttaa

Aiheesta muualla

• vanua Kielitoimiston sanakirjassa

Fidži

Substantiivi

vanua

1. maa
2. paikka

Molima

Substantiivi

vanua

1. talo