vanu

Suomi

Substantiivi

vanu (1)

1. yleensä luonnon kuidusta valmistettu hahtuvainen aine, jonka kuidut ovat takertuneina toisiinsa

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑnu/
• tavutus: va‧nu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vanu	vanut
genetiivi	vanun	vanujen
partitiivi	vanua	vanuja
akkusatiivi	vanu; vanun	vanut
sisäpaikallissijat
inessiivi	vanussa	vanuissa
elatiivi	vanusta	vanuista
illatiivi	vanuun	vanuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vanulla	vanuilla
ablatiivi	vanulta	vanuilta
allatiivi	vanulle	vanuille
muut sijamuodot
essiivi	vanuna	vanuina
translatiivi	vanuksi	vanuiksi
abessiivi	vanutta	vanuitta
instruktiivi	–	vanuin
komitatiivi	–	vanuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vanu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. vanu

englanti: cotton wool, batting, wadding esperanto: vato italia: bambagia f., ovatta f. kroatia: vata f.

ranska: ouate f. ruotsi: vadd viro: vatt

Liittyvät sanat

• pumpuli
• vanumaton, vanutus

Johdokset

• substantiivit: vanukas
• verbit: vanua, vanuttaa, vanuttua

Yhdyssanat

levyvanu, peittovanu, polyesterivanu, puuvillavanu, selluloosavanu, selluvanu, vanukirjonta, vanulappu, vanupuikko, vanutukko, vanutuppo, vanutäyte, vuorivanu

Aiheesta muualla

• vanu Kielitoimiston sanakirjassa