vanutus

Suomi

Substantiivi

vanutus (39)

1. vanuttaminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑnut̪us/
• tavutus: va‧nu‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vanutus	vanutukset
genetiivi	vanutuksen	vanutusten vanutuksien
partitiivi	vanutusta	vanutuksia
akkusatiivi	vanutus; vanutuksen	vanutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	vanutuksessa	vanutuksissa
elatiivi	vanutuksesta	vanutuksista
illatiivi	vanutukseen	vanutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vanutuksella	vanutuksilla
ablatiivi	vanutukselta	vanutuksilta
allatiivi	vanutukselle	vanutuksille
muut sijamuodot
essiivi	vanutuksena	vanutuksina
translatiivi	vanutukseksi	vanutuksiksi
abessiivi	vanutuksetta	vanutuksitta
instruktiivi	–	vanutuksin
komitatiivi	–	vanutuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vanutukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	vanutus-

Etymologia

• verbi vanuttaa (heikko vartalo vanuta- ) + johdin -us

Aiheesta muualla

• vanutus Kielitoimiston sanakirjassa

Viro

Substantiivi

vanutus

1. vanuttaminen