varjostuma

Suomi

Substantiivi

varjostuma (10)

1. (lääketiede) röntgenkuvassa normaalia tummempi kohta

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑrjosˌt̪umɑ/
• tavutus: var‧jos‧tu‧ma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	varjostuma	varjostumat
genetiivi	varjostuman	varjostumien (varjostumain)
partitiivi	varjostumaa	varjostumia
akkusatiivi	varjostuma; varjostuman	varjostumat
sisäpaikallissijat
inessiivi	varjostumassa	varjostumissa
elatiivi	varjostumasta	varjostumista
illatiivi	varjostumaan	varjostumiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	varjostumalla	varjostumilla
ablatiivi	varjostumalta	varjostumilta
allatiivi	varjostumalle	varjostumille
muut sijamuodot
essiivi	varjostumana	varjostumina
translatiivi	varjostumaksi	varjostumiksi
abessiivi	varjostumatta	varjostumitta
instruktiivi	–	varjostumin
komitatiivi	–	varjostumine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	varjostuma-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi varjostua + johdin -ma

Aiheesta muualla

• varjostuma Kielitoimiston sanakirjassa