varomaton

Suomi

Adjektiivi

varomaton (34-C) (komparatiivi varomattomampi, superlatiivi varomattomin) (taivutus[luo])

1. sellainen, joka ei ota huomioon vaaroja ja aiheuttaa vahinkoa, vaurioita

   Varomaton kuljettaja oli myös ylimielinen.

   Tuntematon sotilas -elokuvassa varomattoman miehen suon ylitys koituu hänen kohtalokseen.

2. sellainen, jossa ei noudateta varovaisuutta

   Varomaton ohitus oli johtaa vakavaan onnettomuuteen.

   Hänen varomaton vastauksensa johti ihmissuhteen kariutumiseen.

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑroˌmɑt̪on/
• tavutus: va‧ro‧ma‧ton

Käännökset

1. sellainen, joka ei ota huomioon vaaroja

englanti: incautious, reckless, rash

Liittyvät sanat

• varma
• epäilemätön
• epähienotunteinen

Vastakohdat

• varovainen

Johdokset

• adverbit: varomattomasti
• substantiivit: varomattomuus

Aiheesta muualla

• varomaton Kielitoimiston sanakirjassa