vaara

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads

Suomi

Substantiivi

vaara (9)

  1. usein yllättävään tai poikkeukselliseen tilanteeseen liittyvät olosuhteet, joissa on ilmeinen onnettomuuden, vahingon tai sairauden saamisen tms. uhka tai kohonnut riski
    Vaara vaanii liikenteessä.
    olla vaarassa

Ääntäminen

  • IPA: /ˈʋɑːrɑ/

Taivutus

Lisätietoja Taivutus, sijamuoto ...

Etymologia

ruotsin tai muinaisruotsin fara, fahra < keskialasaksan vāre[1]

Käännökset

1. tilanteeseen liittyvät olosuhteet, joissa on ilmeinen onnettomuuden, vahingon tai sairauden saamisen tms. uhka tai kohonnut riski

Liittyvät sanat

Johdokset
Yhdyssanat

hallanvaara, hengenvaara, hirvivaara, ilmavaara, kuolemanvaara, palovaara, räjähdysvaara, sodanvaara, syöpävaara, säteilyvaara, tartuntavaara, terveysvaara, vaara-alue, vaarapaikka, vaaratiedote, vaaratilanne, vaaravyöhyke

Aiheesta muualla

  • vaara Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 921 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Substantiivi

vaara (9)

  1. (maantiede) tavallisesti loivarinteinen pitkänomainen suhteelliselta korkeudeltaan yleensä 50 metriä ylittävä kohouma varsinkin Fennoskandian maaperässä; korkeinkin kohta on puiden peitossa

Ääntäminen

  • IPA: /ˈʋɑːrɑ/
  • tavutus: vaa‧ra

Taivutus

Lisätietoja Taivutus, sijamuoto ...

Etymologia

todennäköisesti saamen varre[2] tai várri[3]

Käännökset

1. yleensä 50 metriä ylittävä kohouma
  • ruotsi: vaara, skogbevuxet berg

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

Auervaara, vaara-asutus, vaarajono, vaaranlaki, vaaramaisema, vaaranrinne

Aiheesta muualla

  • vaara Kielitoimiston sanakirjassa
Remove ads

Viitteet

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads
Remove ads