varsta

Suomi

Substantiivi

varsta (9)

1. työkalu, jolla puitaessa lyödään maassa olevaa viljaa jyvien irrottamiseksi

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑrst̪ɑ/
• tavutus: vars‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	varsta	varstat
genetiivi	varstan	varstojen (varstain)
partitiivi	varstaa	varstoja
akkusatiivi	varsta; varstan	varstat
sisäpaikallissijat
inessiivi	varstassa	varstoissa
elatiivi	varstasta	varstoista
illatiivi	varstaan	varstoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	varstalla	varstoilla
ablatiivi	varstalta	varstoilta
allatiivi	varstalle	varstoille
muut sijamuodot
essiivi	varstana	varstoina
translatiivi	varstaksi	varstoiksi
abessiivi	varstatta	varstoitta
instruktiivi	–	varstoin
komitatiivi	–	varstoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	varsta-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. työkalu jolla lyödään maassa olevaa viljaa jyvien irrottamiseksi

englanti: flail hollanti: vlegel m. puola: cep m. ranska: fléau m. ruotsi: slaga

saksa: Flegel m. tanska: plejl ukraina: ціп m. venäjä: цеп m. viro: koot; vart

Liittyvät sanat

Johdokset

• varstata, varstoa

Synonyymit

• riusa

Yhdyssanat

• sotavarsta
• varstasilta

Aiheesta muualla

• varsta Kielitoimiston sanakirjassa