vartoa

Suomi

Verbi

vartoa (52-K) (taivutus[luo])

1. (harvinainen) odottaa, erit. kunnes jotakin tapahtuu

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑrt̪oɑˣ/
• tavutus: var‧to‧a

Etymologia

vanha germaaninen laina^[1]

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: vartominen

Aiheesta muualla

• vartoa Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 65 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa