vasama

Suomi

Substantiivi

vasama (10)

1. etenkin varsijousen tylppä, nuijamainen ammus, jota käytettiin turkis- ja pienriistan metsästyksessä, nykyisin maastoharjoittelussa
2. (kuvaannollisesti, ylätyyliä) salama

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑsɑmɑ/
• tavutus: va‧sa‧ma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vasama	vasamat
genetiivi	vasaman	vasamien (vasamain)
partitiivi	vasamaa	vasamia
akkusatiivi	vasama; vasaman	vasamat
sisäpaikallissijat
inessiivi	vasamassa	vasamissa
elatiivi	vasamasta	vasamista
illatiivi	vasamaan	vasamiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vasamalla	vasamilla
ablatiivi	vasamalta	vasamilta
allatiivi	vasamalle	vasamille
muut sijamuodot
essiivi	vasamana	vasamina
translatiivi	vasamaksi	vasamiksi
abessiivi	vasamatta	vasamitta
instruktiivi	–	vasamin
komitatiivi	–	vasamine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vasama-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. käsi- ja varsijousen tylppä, nuijamainen ammus

englanti: bolt, quarrel; blunt arrow ruotsi: skäkta

venäjä: болт

Liittyvät sanat

• nuoli

Synonyymit

• (jousiammus) kolkka, kolkkanuoli, mukkanuoli, blunttinuoli
• (salama) taivaanvasama

Aiheesta muualla

• vasama Kielitoimiston sanakirjassa