vattu

Suomi

Substantiivi

vattu (1-C)

1. vadelma

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑt̪ːu/
• tavutus: vat‧tu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vattu	vatut
genetiivi	vatun	vattujen
partitiivi	vattua	vattuja
akkusatiivi	vattu; vatun	vatut
sisäpaikallissijat
inessiivi	vatussa	vatuissa
elatiivi	vatusta	vatuista
illatiivi	vattuun	vattuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vatulla	vatuilla
ablatiivi	vatulta	vatuilta
allatiivi	vatulle	vatuille
muut sijamuodot
essiivi	vattuna	vattuina
translatiivi	vatuksi	vatuiksi
abessiivi	vatutta	vatuitta
instruktiivi	–	vatuin
komitatiivi	–	vattuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	vatu-
vahva vartalo	vattu-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. vadelma

Ks. vadelma

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: vatukko

Yhdyssanat

puutarhavattu, vattuhillo, vattukärsäkäs, vattumato, vattupensas

Aiheesta muualla

• vattu Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 4236 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa