vatupassi

Suomi

Substantiivi

vatupassi (5)

1. (arkikieltä) vesivaaka
2. (arkikieltä) pysty- tai varsinkin vaakasuora asento; tasapaino

   Valintatalon kassissa on talous vatupassissa. (J. Vainio 1986)

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑt̪uˌpɑsːi/
• tavutus: va‧tu‧pas‧si

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vatupassi	vatupassit
genetiivi	vatupassin	vatupassien (vatupassein)
partitiivi	vatupassia	vatupasseja
akkusatiivi	vatupassi; vatupassin	vatupassit
sisäpaikallissijat
inessiivi	vatupassissa	vatupasseissa
elatiivi	vatupassista	vatupasseista
illatiivi	vatupassiin	vatupasseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vatupassilla	vatupasseilla
ablatiivi	vatupassilta	vatupasseilta
allatiivi	vatupassille	vatupasseille
muut sijamuodot
essiivi	vatupassina	vatupasseina
translatiivi	vatupassiksi	vatupasseiksi
abessiivi	vatupassitta	vatupasseitta
instruktiivi	–	vatupassein
komitatiivi	–	vatupasseine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vatupassi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• ruotsin sanasta vattenpass

Käännökset

1. vesivaaka

Ks. vesivaaka

Aiheesta muualla

• vatupassi Kielitoimiston sanakirjassa
• vatupassi Suomen etymologisessa sanakirjassa