velaari

Suomi

Substantiivi

velaari (6)

1. (fonetiikka) äänne, jota äännettäessä kieli koskettaa kitalaen pehmeää takaosaa

   suomen velaareja ovat g, ŋ ja k

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	velaari	velaarit
genetiivi	velaarin	velaarien velaareiden velaareitten
partitiivi	velaaria	velaareita velaareja
akkusatiivi	velaari; velaarin	velaarit
sisäpaikallissijat
inessiivi	velaarissa	velaareissa
elatiivi	velaarista	velaareista
illatiivi	velaariin	velaareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	velaarilla	velaareilla
ablatiivi	velaarilta	velaareilta
allatiivi	velaarille	velaareille
muut sijamuodot
essiivi	velaarina	velaareina
translatiivi	velaariksi	velaareiksi
abessiivi	velaaritta	velaareitta
instruktiivi	–	velaarein
komitatiivi	–	velaareine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	velaari-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. äänne, jota äännettäessä kieli koskettaa kitalaen pehmeää takaosaa

englanti: velar

espanja: velar

Liittyvät sanat

Johdokset

• velaarinen

Synonyymit

• velaarikonsonantti

Alakäsitteet

• IPA-symboleja: k, ɡ, ŋ, ʟ̆, x, ɣ, ɰ, ʟ