velkoja

Katso artikkeli Velkoja Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

velkoja (10)

1. se, joka on lainannut jollekulle rahaa; se, jolle joku on velkaa

   Velkoja perii saataviaan.

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋelkojɑ/
• tavutus: vel‧ko‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	velkoja	velkojat
genetiivi	velkojan	velkojien (velkojain)
partitiivi	velkojaa	velkojia
akkusatiivi	velkoja; velkojan	velkojat
sisäpaikallissijat
inessiivi	velkojassa	velkojissa
elatiivi	velkojasta	velkojista
illatiivi	velkojaan	velkojiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	velkojalla	velkojilla
ablatiivi	velkojalta	velkojilta
allatiivi	velkojalle	velkojille
muut sijamuodot
essiivi	velkojana	velkojina
translatiivi	velkojaksi	velkojiksi
abessiivi	velkojatta	velkojitta
instruktiivi	–	velkojin
komitatiivi	–	velkojine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	velkoja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi velkoa + johdin -ja

Käännökset

1. se joka on lainannut jklle rahaa, se, jolle jk on velkaa

englanti: creditor, debt holder ranska: créancier m.

saksa: Gläubiger m., Gläubigerin f.

Liittyvät sanat

• luotottaja
• pankki
• saamamies
• velanhaltija
• velkojuus

Vastakohdat

• (se, joka on lainannut jollekulle rahaa; se, jolle joku on velkaa) velallinen

Yhdyssanat

velkojainkokous

Aiheesta muualla

• velkoja Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

velkoja

1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta velka