vento

Suomi

Adjektiivi

vento

1. vieras, outo

   Olemme vieraat toisillemme, vennot, niin että usein Sua pelkään, (Leino, JUHANA HERTTUAN JA CATHARINA JAGELLONICAN LAULUJA, 1919)

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

ventovieras

Substantiivi

vento

1. (mytologia) ihmisen muotoinen henkiolento

   Veräjällä Vento seisoi, Vennon poika portahalla, loukossa Vahinko vaani, Kouko kohtasi ovella. (Leino, Tumma)

Esperanto

Substantiivi

vento m. (monikko ventoj)

1. tuuli

Ido

Substantiivi

vento

1. tuuli

Italia

Substantiivi

vento m. (monikko venti[luo])

1. tuuli

Ääntäminen

• IPA: [ˈvɛnto]

Portugali

Substantiivi

vento m. (monikko ventos)

1. tuuli