vermutti

Katso artikkeli Vermutti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

vermutti (5-C)

1. yrteillä maustettu väkevä viini

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋermut̪ːi/
• tavutus: ver‧mut‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vermutti	vermutit
genetiivi	vermutin	vermuttien (vermuttein)
partitiivi	vermuttia	vermutteja
akkusatiivi	vermutti; vermutin	vermutit
sisäpaikallissijat
inessiivi	vermutissa	vermuteissa
elatiivi	vermutista	vermuteista
illatiivi	vermuttiin	vermutteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vermutilla	vermuteilla
ablatiivi	vermutilta	vermuteilta
allatiivi	vermutille	vermuteille
muut sijamuodot
essiivi	vermuttina	vermutteina
translatiivi	vermutiksi	vermuteiksi
abessiivi	vermutitta	vermuteitta
instruktiivi	–	vermutein
komitatiivi	–	vermutteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	vermuti-
vahva vartalo	vermutti-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• koiruohon saksankielisestä nimestä Wermut

Käännökset

1. yrteillä maustettu väkevä viini

englanti: vermouth espanja: vermú m., vermut m. italia: vermut m., vermout m., vermouth m. portugali: vermute, vermouth puola: wermut m. ranska: vermouth m.

romania: vermut ruotsi: vermouth saksa: Wermut m. tšekki: vermut m. turkki: vermut venäjä: вермут m.

Aiheesta muualla

• vermutti Kielitoimiston sanakirjassa