verottaja

Suomi

Substantiivi

verottaja (10)

1. veroja keräävä viranomainen; veroviranomainen; pohjimmiltaan valtio

   Verottajan ote rakennustyömaista tiukentuu (kauppalehti.fi)

   verottaja määrää kiinteistön verotusarvon

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋerot̪ˌt̪ɑjɑ/
• tavutus: ve‧rot‧ta‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	verottaja	verottajat
genetiivi	verottajan	verottajien (verottajain)
partitiivi	verottajaa	verottajia
akkusatiivi	verottaja; verottajan	verottajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	verottajassa	verottajissa
elatiivi	verottajasta	verottajista
illatiivi	verottajaan	verottajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	verottajalla	verottajilla
ablatiivi	verottajalta	verottajilta
allatiivi	verottajalle	verottajille
muut sijamuodot
essiivi	verottajana	verottajina
translatiivi	verottajaksi	verottajiksi
abessiivi	verottajatta	verottajitta
instruktiivi	–	verottajin
komitatiivi	–	verottajine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	verottaja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi verottaa + johdin -ja

Käännökset

1. veroja keräävä viranomainen; pohjimmiltaan valtio

englanti: tax authority ruotsi: skattemyndighet

saksa: Steuerbehörde viro: maksukoguja, maksuametnik

Liittyvät sanat

• verottaa
• verokarhu

Aiheesta muualla

• verottaja Kielitoimiston sanakirjassa