verotus

Suomi

Substantiivi

verotus (39)

1. verojen keruu, verojen periminen; valtion, kunnan tai muun julkisyhteisön näkökulmasta tulojen kerääminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋerot̪us/
• tavutus: ve‧ro‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	verotus	verotukset
genetiivi	verotuksen	verotusten verotuksien
partitiivi	verotusta	verotuksia
akkusatiivi	verotus; verotuksen	verotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	verotuksessa	verotuksissa
elatiivi	verotuksesta	verotuksista
illatiivi	verotukseen	verotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	verotuksella	verotuksilla
ablatiivi	verotukselta	verotuksilta
allatiivi	verotukselle	verotuksille
muut sijamuodot
essiivi	verotuksena	verotuksina
translatiivi	verotukseksi	verotuksiksi
abessiivi	verotuksetta	verotuksitta
instruktiivi	–	verotuksin
komitatiivi	–	verotuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	verotukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	verotus-

Etymologia

• verbi verottaa (heikko vartalo verota- ) + johdin -us

Käännökset

1. verojen keruu, verojen periminen

englanti: taxation espanja: tasación f. puola: opodatkowanie n. ranska: taxation f. ruotsi: beskattning

saksa: Besteuerung f. tšekki: zdanění n. unkari: adózás venäjä: налогообложение n. viro: maksustamine

Liittyvät sanat

• verottaa
• verokiila

Johdokset

• adjektiivit: verotuksellinen

Yhdyssanat

arvioverotus, erillisverotus, harkintaverotus, jälkiverotus, kunnallisverotus, verotusarvo, verotuskohde, verotusoikeus, verotusperuste, verotustodistus, verotusvuosi, yhteisverotus

Aiheesta muualla

• verotus Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 366, 886 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa