vertaus

Katso artikkeli Vertaus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

vertaus (39)

1. (kirjallisuus) rinnastamalla tiettyä käsitettä merkitykseltään samantapaiseen ilmaisuun tätä käsitettä havainnollistava kielellinen ilmaus

   Vertauksilla puhumista saatetaan pitää asiain kiertelynä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋert̪ɑus/ tai /ˈʋert̪ɑu̯s/
• tavutus: ver‧ta‧us / ver‧taus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vertaus	vertaukset
genetiivi	vertauksen	vertausten vertauksien
partitiivi	vertausta	vertauksia
akkusatiivi	vertaus; vertauksen	vertaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	vertauksessa	vertauksissa
elatiivi	vertauksesta	vertauksista
illatiivi	vertaukseen	vertauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vertauksella	vertauksilla
ablatiivi	vertaukselta	vertauksilta
allatiivi	vertaukselle	vertauksille
muut sijamuodot
essiivi	vertauksena	vertauksina
translatiivi	vertaukseksi	vertauksiksi
abessiivi	vertauksetta	vertauksitta
instruktiivi	–	vertauksin
komitatiivi	–	vertauksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vertaukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	vertaus-

Etymologia

• verbi verrata ((vahva) vokaalivartalo vertaa- ) + johdin -us

Käännökset

1. rinnastamalla havainnollistava kielellinen ilmaus

englanti: simile

Liittyvät sanat

• analogia
• allegoria
• metafora
• paraabeli
• vertauksellinen

Yhdyssanat

vertausaineisto, vertausellipsoidi, vertausjärjestelmä, vertauskappale, vertauskertomus, vertauskohde, vertauskohta, vertauskuva, vertausluku, vertausperusta, vertausperuste, vertauspuhe, vertaussuhde, vertaustaulukko

Aiheesta muualla

• vertaus Kielitoimiston sanakirjassa
• vertaus Tieteen termipankissa