vihellys

Katso artikkeli Vihellys Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

vihellys (39)

1. huulien ja hampaiden välistä puhalletun ilman aiheuttama korkea ääni
2. muulla tavoin tuotettu korkea ääni

   erotuomarin pillin vihellys, luotien vihellys

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋihelːys/
• tavutus: vi‧hel‧lys

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vihellys	vihellykset
genetiivi	vihellyksen	vihellysten vihellyksien
partitiivi	vihellystä	vihellyksiä
akkusatiivi	vihellys; vihellyksen	vihellykset
sisäpaikallissijat
inessiivi	vihellyksessä	vihellyksissä
elatiivi	vihellyksestä	vihellyksistä
illatiivi	vihellykseen	vihellyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vihellyksellä	vihellyksillä
ablatiivi	vihellykseltä	vihellyksiltä
allatiivi	vihellykselle	vihellyksille
muut sijamuodot
essiivi	vihellyksenä	vihellyksinä
translatiivi	vihellykseksi	vihellyksiksi
abessiivi	vihellyksettä	vihellyksittä
instruktiivi	–	vihellyksin
komitatiivi	–	vihellyksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vihellykse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	vihellys-

Etymologia

verbi viheltää (heikko vartalo vihellä- ) + johdin -ys

Liittyvät sanat

• viheltää

Yhdyssanat

loppuvihellys, vihellyskonsertti, vihellyspilli, vihellysrekisteri

Aiheesta muualla

• vihellys Kielitoimiston sanakirjassa