vihi

Suomi

Substantiivi

vihi (5)

1. (metsästys, vanhahtava) vainu, haju
2. (kuvaannollisesti) aavistus, (arkikieltä) haju

   saada asiasta vihiä = saada alustava tieto jonkin olemassaolosta

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋihi/
• tavutus: vi‧hi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vihi	vihit
genetiivi	vihin	vihien (vihein)
partitiivi	vihiä	vihejä
akkusatiivi	vihi; vihin	vihit
sisäpaikallissijat
inessiivi	vihissä	viheissä
elatiivi	vihistä	viheistä
illatiivi	vihiin	viheihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vihillä	viheillä
ablatiivi	vihiltä	viheiltä
allatiivi	vihille	viheille
muut sijamuodot
essiivi	vihinä	viheinä
translatiivi	vihiksi	viheiksi
abessiivi	vihittä	viheittä
instruktiivi	–	vihein
komitatiivi	–	viheine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vihi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

• antaa vihiä, saada vihiä

Yhdyssanat

vihikoira, vihivaunu

Aiheesta muualla

• vihi Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

vihi

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä vihkiä
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä vihkiä
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä vihkiä