vihmin

Suomi

Substantiivi

vihmin (33)

1. (uskonto) kimppumainen tai huiskamainen pyhitetyn veden pirskotin ortodoksisessa kirkossa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vihmin	vihmimet
genetiivi	vihmimen	vihmimien vihminten
partitiivi	vihmintä	vihmimiä
akkusatiivi	vihmin; vihmimen	vihmimet
sisäpaikallissijat
inessiivi	vihmimessä	vihmimissä
elatiivi	vihmimestä	vihmimistä
illatiivi	vihmimeen	vihmimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vihmimellä	vihmimillä
ablatiivi	vihmimeltä	vihmimiltä
allatiivi	vihmimelle	vihmimille
muut sijamuodot
essiivi	vihmimenä (vihminnä)	vihmiminä
translatiivi	vihmimeksi	vihmimiksi
abessiivi	vihmimettä	vihmimittä
instruktiivi	–	vihmimin
komitatiivi	–	vihmimine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vihmime-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	vihmin-

Etymologia

• verbi vihmoa + johdin -in
• substantiivi vihma + johdin -in

Käännökset

1. pyhitetyn veden pirskotin

englanti: aspergillum latina: aspergillum

ukraina: кропило venäjä: кропило

Liittyvät sanat

• vihmoa

Aiheesta muualla

• vihmin Kielitoimiston sanakirjassa