vihta

Suomi

Substantiivi

vihta (9-F)

1. (länsimurteissa) sama kuin vasta

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋiht̪ɑ/, [ˈʋiçtɑ]
• tavutus: vih‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vihta	vihdat
genetiivi	vihdan	vihtojen (vihtain)
partitiivi	vihtaa	vihtoja
akkusatiivi	vihta; vihdan	vihdat
sisäpaikallissijat
inessiivi	vihdassa	vihdoissa
elatiivi	vihdasta	vihdoista
illatiivi	vihtaan	vihtoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vihdalla	vihdoilla
ablatiivi	vihdalta	vihdoilta
allatiivi	vihdalle	vihdoille
muut sijamuodot
essiivi	vihtana	vihtoina
translatiivi	vihdaksi	vihdoiksi
abessiivi	vihdatta	vihdoitta
instruktiivi	–	vihdoin
komitatiivi	–	vihtoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	vihda-
vahva vartalo	vihta-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. sama kuin vasta

Ks. vasta

Liittyvät sanat

Synonyymit

• saunavihta, vasta

Johdokset

• verbit: vihtoa

Yhdyssanat

saunavihta, vihtahousu

Aiheesta muualla

• vihta Kielitoimiston sanakirjassa
• Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Vasta ja vihta. Kotimaisten kielten keskus

Viro

Substantiivi

vihta

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta viht
2. (taivutusmuoto) yksikön lyhyt illatiivimuoto sanasta viht