viili

Katso artikkeli Viili Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

viili (5)

1. Pohjoismaissa yleinen, usein sakea ja venyvä hapanmaitovalmiste (vrt. jogurtti, piimä, kefiiri)
2. kyntövälineenä käytettävä viuhka

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋiːli/, [ˈʋiːli]
• tavutus: vii‧li

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	viili	viilit
genetiivi	viilin	viilien (viilein)
partitiivi	viiliä	viilejä
akkusatiivi	viili; viilin	viilit
sisäpaikallissijat
inessiivi	viilissä	viileissä
elatiivi	viilistä	viileistä
illatiivi	viiliin	viileihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	viilillä	viileillä
ablatiivi	viililtä	viileiltä
allatiivi	viilille	viileille
muut sijamuodot
essiivi	viilinä	viileinä
translatiivi	viiliksi	viileiksi
abessiivi	viilittä	viileittä
instruktiivi	–	viilein
komitatiivi	–	viileine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	viili-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. Pohjoismaissa yleinen, usein sakea ja venyvä hapanmaitovalmiste

ruotsi: fil

Liittyvät sanat

• kermaviili
• viuhka

Johdokset

• verbit: viiliä

Yhdyssanat

kermaviili, kevytviili, viiliastia, viilikulho, viilipytty

Aiheesta muualla

• viili Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 36 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa