viiluttaa

Suomi

Verbi

viiluttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. leikata viiluiksi
2. päällystää viilulla

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋiːlut̪ːɑːˣ/
• tavutus: vii‧lut‧taa

Etymologia

• substantiivi viilu (vartalo viilu- + pääte -ttaa)

Käännökset

1. leikata viiluiksi

ruotsi: fanera

Liittyvät sanat

• siivuttaa
• puuviilu
• viilu

Johdokset

• substantiivit: viiluttaminen, viilutus

Aiheesta muualla

• viiluttaa Kielitoimiston sanakirjassa