viima

Suomi

Substantiivi

viima (9)

1. kylmä tuuli tai ilman liikkeestä aiheutuva ilmavirta

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋiːmɑ/
• tavutus: vii‧ma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	viima	viimat
genetiivi	viiman	viimojen (viimain)
partitiivi	viimaa	viimoja
akkusatiivi	viima; viiman	viimat
sisäpaikallissijat
inessiivi	viimassa	viimoissa
elatiivi	viimasta	viimoista
illatiivi	viimaan	viimoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	viimalla	viimoilla
ablatiivi	viimalta	viimoilta
allatiivi	viimalle	viimoille
muut sijamuodot
essiivi	viimana	viimoina
translatiivi	viimaksi	viimoiksi
abessiivi	viimatta	viimoitta
instruktiivi	–	viimoin
komitatiivi	–	viimoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	viima-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

ajoviima, tuulenviima

Aiheesta muualla

• viima Kielitoimiston sanakirjassa

Viro

Verbi

viima (inf viia, sg 3 viib)

1. viedä

   Viis kirja posti.

   Vei kirjeen postiin.

2. johtaa, saattaa

Taivutus

• ÕS tyyppi 38 (käima) käima
• SVSSK 38 (käima)
• ÕS 2006 tyypi 49 / viima [vanha taivutustyyppi]

Taivutusmuotoja
ma-infinitiivi	viima
da-infinitiivi	viia
preesensin yksikön 3. persoona	viib
imperfektin yksikön 1. persoona	viisin
imperfektin yksikön 3. persoona	viis
imperatiivin yksikön 3. persoona	viigu
v-partisiippi	viiv
nud-partisiippi	viinud
preesensin passiivi	viiakse
tud-partisiippi	viidud

Liittyvät sanat

• viiv
• viinu

Yhdysverbit

• edasi viima, ellu viima, läbi viima, sisse viima, välja viima, üle viima

Vastakohdat

• (viima) tooma

Aiheesta muualla

• viima Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• viima sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)