viiru

Suomi

Substantiivi

viiru (1)

1. raita, juova

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋiː.ru/
• tavutus: vii‧ru

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	viiru	viirut
genetiivi	viirun	viirujen
partitiivi	viirua	viiruja
akkusatiivi	viiru; viirun	viirut
sisäpaikallissijat
inessiivi	viirussa	viiruissa
elatiivi	viirusta	viiruista
illatiivi	viiruun	viiruihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	viirulla	viiruilla
ablatiivi	viirulta	viiruilta
allatiivi	viirulle	viiruille
muut sijamuodot
essiivi	viiruna	viiruina
translatiivi	viiruksi	viiruiksi
abessiivi	viirutta	viiruitta
instruktiivi	–	viiruin
komitatiivi	–	viiruine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	viiru-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: viiruinen, viirukas, viirullinen

Yhdyssanat

• viirupikkuhaikara
• viirupöllö
• viirusilmä
• viiruvalmuska

Aiheesta muualla

• viiru Kielitoimiston sanakirjassa