viite

Suomi

Substantiivi

viite (48-C)

1. kirjeen tai asiakirjan alussa oleva lyhyt maininta asian edellisestä käsittelystä
2. tekstissä tai tekstin lopussa oleva maininta lähteestä tai asiaan liittyvästä sivuseikasta
3. vihje jostakin asiasta

   Tutkijoiden mukaan Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa on havaittu viitteitä, että koronavirus olisi muuntautunut aiempaa tehokkaammin leviävämmäksi mutta vähemmän tappavaksi. (is.fi)

4. (ohjelmointi) osoite, joka sallii jonkin tiedon käytön, osoitin
5. (ohjelmointi) erityisesti C++-kielessä suora viittaus, joka antaa toisen nimen muuttujalle

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋiːt̪eˣ/
• tavutus: vii‧te

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	viite	viitteet
genetiivi	viitteen	viitteiden viitteitten
partitiivi	viitettä	viitteitä
akkusatiivi	viite; viitteen	viitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	viitteessä	viitteissä
elatiivi	viitteestä	viitteistä
illatiivi	viitteeseen	viitteisiin viitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	viitteellä	viitteillä
ablatiivi	viitteeltä	viitteiltä
allatiivi	viitteelle	viitteille
muut sijamuodot
essiivi	viitteenä	viitteinä
translatiivi	viitteeksi	viitteiksi
abessiivi	viitteettä	viitteittä
instruktiivi	–	viittein
komitatiivi	–	viitteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	viittee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	viitet-

Etymologia

verbi viitata (heikko vartalo viitaa- ) + johdin -e

Käännökset

1. kirjeen tai asiakirjan alussa oleva lyhyt maininta asian edellisestä käsittelystä

englanti: reference espanja: referencia f. italia: referenza f.

ranska: référence f. ruotsi: referens yl., hänvisning yl. saksa: Hinweis m.

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: viitteellinen, viitteetön
• verbit: viitteistää

Yhdyssanat

• alaviite, kirjallisuusviite, loppuviite, lähdeviite, ristiviite, viitehinta, viiteluettelo, viitemateriaali, viitenumero, viiteryhmä

Aiheesta muualla

• viite Kielitoimiston sanakirjassa

Viro

Substantiivi

viite

1. yksikön genetiivimuoto sanasta viide