viive

Suomi

Substantiivi

viive (48-E) tai (48)

1. se, että jokin tieto tai signaali ei tule perille välittömästi tai jokin ei tapahdu samanaikaisesti

   kärsiä kahden sekunnin viipeestä tai viiveestä

   tapahtua viipeellä tai viiveellä

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋiːʋeˣ/
• tavutus: vii‧ve

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	viive	viipeet
genetiivi	viipeen	viipeiden viipeitten
partitiivi	viivettä	viipeitä
akkusatiivi	viive; viipeen	viipeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	viipeessä	viipeissä
elatiivi	viipeestä	viipeistä
illatiivi	viipeeseen	viipeisiin viipeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	viipeellä	viipeillä
ablatiivi	viipeeltä	viipeiltä
allatiivi	viipeelle	viipeille
muut sijamuodot
essiivi	viipeenä	viipeinä
translatiivi	viipeeksi	viipeiksi
abessiivi	viipeettä	viipeittä
instruktiivi	–	viipein
komitatiivi	–	viipeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	viipee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	viivet-

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	viive	viiveet
genetiivi	viiveen	viiveiden viiveitten
partitiivi	viivettä	viiveitä
akkusatiivi	viive; viiveen	viiveet
sisäpaikallissijat
inessiivi	viiveessä	viiveissä
elatiivi	viiveestä	viiveistä
illatiivi	viiveeseen	viiveisiin viiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	viiveellä	viiveillä
ablatiivi	viiveeltä	viiveiltä
allatiivi	viiveelle	viiveille
muut sijamuodot
essiivi	viiveenä	viiveinä
translatiivi	viiveeksi	viiveiksi
abessiivi	viiveettä	viiveittä
instruktiivi	–	viivein
komitatiivi	–	viiveine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	viivee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	viivet-

Käännökset

1. se, että jokin tieto tai signaali ei tule perille välittömästi tai jokin ei tapahdu samanaikaisesti

englanti: lag, delay

Liittyvät sanat

• vasteaika
• viiveetön
• viiveettömästi, viiveettä
• viivästyä

Yhdyssanat

aikaviive, viivekorko

Aiheesta muualla

• viive Kielitoimiston sanakirjassa
• viive Tieteen termipankissa