vilahdus

Suomi

Substantiivi

vilahdus (39)

1. vilahtaminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋilɑhdus/
• tavutus: vi‧lah‧dus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vilahdus	vilahdukset
genetiivi	vilahduksen	vilahdusten vilahduksien
partitiivi	vilahdusta	vilahduksia
akkusatiivi	vilahdus; vilahduksen	vilahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	vilahduksessa	vilahduksissa
elatiivi	vilahduksesta	vilahduksista
illatiivi	vilahdukseen	vilahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vilahduksella	vilahduksilla
ablatiivi	vilahdukselta	vilahduksilta
allatiivi	vilahdukselle	vilahduksille
muut sijamuodot
essiivi	vilahduksena	vilahduksina
translatiivi	vilahdukseksi	vilahduksiksi
abessiivi	vilahduksetta	vilahduksitta
instruktiivi	–	vilahduksin
komitatiivi	–	vilahduksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vilahdukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	vilahdus-

Etymologia

verbi vilahtaa (heikko vartalo vilahda- ) + johdin -us

Käännökset

1. vilahtaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

• vilahdus Kielitoimiston sanakirjassa