vilppi

Katso artikkeli Vilppi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

vilppi (5-B)

1. epärehellinen teko (muiden harhauttamiseksi), harhautus, lievä petos

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋilp.pi/
• tavutus: vilp‧pi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vilppi	vilpit
genetiivi	vilpin	vilppien (vilppein)
partitiivi	vilppiä	vilppejä
akkusatiivi	vilppi; vilpin	vilpit
sisäpaikallissijat
inessiivi	vilpissä	vilpeissä
elatiivi	vilpistä	vilpeistä
illatiivi	vilppiin	vilppeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vilpillä	vilpeillä
ablatiivi	vilpiltä	vilpeiltä
allatiivi	vilpille	vilpeille
muut sijamuodot
essiivi	vilppinä	vilppeinä
translatiivi	vilpiksi	vilpeiksi
abessiivi	vilpittä	vilpeittä
instruktiivi	–	vilpein
komitatiivi	–	vilppeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	vilpi-
vahva vartalo	vilppi-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. epärehellinen teko (muiden harhauttamiseksi), harhautus, lievä petos

englanti: deceit, mendacity, fraud espanja: fraude m., trampa f. italia: frode f., imbroglio m., inganno m.

ranska: tricherie f., fraude f. ruotsi: svek, fusk, fiffel saksa: Betrug m., Falschheit f.

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: vilpillinen, vilpitön

Yhdyssanat

vaalivilppi, verovilppi, vilppilähtö

Aiheesta muualla

• vilppi Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 720 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa