viltti

Suomi

Substantiivi

viltti (5-C)

1. villainen peitto, huopa

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋilt̪ːi/, [ˈʋilt̪ːi]
• tavutus: vilt‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	viltti	viltit
genetiivi	viltin	vilttien (vilttein)
partitiivi	vilttiä	vilttejä
akkusatiivi	viltti; viltin	viltit
sisäpaikallissijat
inessiivi	viltissä	vilteissä
elatiivi	viltistä	vilteistä
illatiivi	vilttiin	viltteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	viltillä	vilteillä
ablatiivi	viltiltä	vilteiltä
allatiivi	viltille	vilteille
muut sijamuodot
essiivi	vilttinä	viltteinä
translatiivi	viltiksi	vilteiksi
abessiivi	viltittä	vilteittä
instruktiivi	–	viltein
komitatiivi	–	viltteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	vilti-
vahva vartalo	viltti-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• aiemmasta muodosta filtti << ruotsin filt

Liittyvät sanat

• peitehuopa

Yhdyssanat

vilttihattu, vilttiketju, vilttitossu

Aiheesta muualla

• viltti Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 454 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa