vippi

Suomi

Substantiivi

vippi (5-B) (monikko vipit)

1. (puhekieltä) pieni rahalaina
2. (puhekieltä) tärkeä henkilö, kutsuvieras

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋipːi/, [ˈʋipːi]
• tavutus: vip‧pi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vippi	vipit
genetiivi	vipin	vippien (vippein)
partitiivi	vippiä	vippejä
akkusatiivi	vippi; vipin	vipit
sisäpaikallissijat
inessiivi	vipissä	vipeissä
elatiivi	vipistä	vipeistä
illatiivi	vippiin	vippeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vipillä	vipeillä
ablatiivi	vipiltä	vipeiltä
allatiivi	vipille	vipeille
muut sijamuodot
essiivi	vippinä	vippeinä
translatiivi	vipiksi	vipeiksi
abessiivi	vipittä	vipeittä
instruktiivi	–	vipein
komitatiivi	–	vippeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	vipi-
vahva vartalo	vippi-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• 2. englannin lyhenteestä VIP

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

vippikassa

Aiheesta muualla

• vippi Kielitoimiston sanakirjassa