vire

Suomi

Substantiivi

vire (48)

1. heikko tuulenhenkäys, tuulahdus

   Hentoinen iltatuulen vire viivähti kasvoilla vilvoittaen.

2. tuulenhenkäyksen tms. vedeenpintaan nostamat pienet lainneet, väreet

   Vire sai aikaan väreitä veden pintaan.

3. vireinen olotila

   Vire pysyi vahvan avauskierroksen jälkeen vaisuna.

   joukkue oli oivassa vireessä.

   Positiivinen vire

4. (musiikki) viritys, vireisyyden tila, johon jkn on viritetty tai virittynyt; sävelet vastaavat sovittuja äänentaajuuksia

   Nyt tämä piano on vihdoinkin vireessä.

5. (musiikki) myös soittimen standardivireestä poikkeavasta

   Kitara voidaan virittää haluttuun vireeseen.

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋireˣ/
• tavutus: vi‧re

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vire	vireet
genetiivi	vireen	vireiden vireitten
partitiivi	virettä	vireitä
akkusatiivi	vire; vireen	vireet
sisäpaikallissijat
inessiivi	vireessä	vireissä
elatiivi	vireestä	vireistä
illatiivi	vireeseen	vireisiin vireihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vireellä	vireillä
ablatiivi	vireeltä	vireiltä
allatiivi	vireelle	vireille
muut sijamuodot
essiivi	vireenä	vireinä
translatiivi	vireeksi	vireiksi
abessiivi	vireettä	vireittä
instruktiivi	–	virein
komitatiivi	–	vireine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	viree-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	viret-

Käännökset

1. heikosta tuulesta

englanti: ripple, note, tone

Liittyvät sanat

• kare
• tuulen vire
• valvetila
• vireillä
• vireisyys
• vireys
• viri

Johdokset

• verbit: vireyttää, vireytyä

Yhdyssanat

ennätysvire, huippuvire, juhlavire, loistovire, mielenvire, nousuvire, pelivire, pohjavire, sielunvire, tuulenvire, työvire

Aiheesta muualla

• vire Kielitoimiston sanakirjassa

Kroatia

Substantiivi

vire

1. monikon nominatiivimuoto sanasta vira
2. yksikön genetiivimuoto sanasta vira
3. monikon akkusatiivimuoto sanasta vira
4. monikon vokatiivimuoto sanasta vira

Sloveeni

Substantiivi

víre

1. monikon akkusatiivimuoto sanasta vir