virna

Suomi

Substantiivi

virna (9)

1. jokin virnojen (Vicia) sukuun kuuluva hernekasvi(laji)

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋirnɑ/
• tavutus: vir‧na

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	virna	virnat
genetiivi	virnan	virnojen (virnain)
partitiivi	virnaa	virnoja
akkusatiivi	virna; virnan	virnat
sisäpaikallissijat
inessiivi	virnassa	virnoissa
elatiivi	virnasta	virnoista
illatiivi	virnaan	virnoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	virnalla	virnoilla
ablatiivi	virnalta	virnoilta
allatiivi	virnalle	virnoille
muut sijamuodot
essiivi	virnana	virnoina
translatiivi	virnaksi	virnoiksi
abessiivi	virnatta	virnoitta
instruktiivi	–	virnoin
komitatiivi	–	virnoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	virna-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. Vicia-suvun jäsen

englanti: vetch, tare espanja: veza f., arveja f. ranska: vesce f.

ruotsi: vicker saksa: Wicke f. venäjä: вика (víka) f.

Liittyvät sanat

• herne, virvilä

Yhdyssanat

aitovirna, hiirenvirna, keltavirna, metsävirna, mustatäplävirna, muukalaisvirna, nätkelmävirna, peuranvirna, pommerinvirna, purppuravirna, rehuvirna, ruisvirna, unkarinvirna

Aiheesta muualla

• virna Kielitoimiston sanakirjassa