virontaa

Suomi

Verbi

virontaa (54-J) (taivutus[luo])

1. kääntää tai tulkata viroksi

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋiront̪ɑːˣ/
• tavutus: vi‧ron‧taa

Etymologia

substantiivi viro (vartalo viro- + pääte -ntaa)^[1]

Käännökset

1. kääntää tai tulkata viroksi

viro: eestindama

Liittyvät sanat

• viro

Johdokset

• adjektiivit: vironettu
• substantiivit: vironnos, vironnnus, virontaja, virontaminen
• verbit: virontua

Aiheesta muualla

• virontaa Kielitoimiston sanakirjassa
• Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 328 ntA-verbien rakenne ja merkitys